Ilta yksin kotona osa2

Tarina jatkuu:

Pakokauhu valtasi pojat, ja he lähtivät hysteerisinä juoksemaan ympäri taloa.
"Me kuollaan!" Kasper huusi. Hänen äänestään kuuli, että hän pidätteli itkua.
- Eikä kuolla! Mennään piiloon!  Jonne huusi takasin.Pojat lähtivät juoksemaan eri suuntiin. Kasper piiloutui eteiseen naulakon ja taakkien taakse. Hän toivoi koko sydämestään, että Jonne olisi ollut hänen kanssaan siellä.

Kasperin huoneesta kuului askelia. Naapuri oli talossa. Askeleet olivat raskaita ja laahaavia. Naapurin tasainen hengitys kuului jo aivan liian läheltä. Kasperin polvet notkahtivat ja häntä alkoi pyörryttää. Poika risti  kätensä ja rukoili. Poika ei ollut mikään kovin uskonnollinen ja rukoileminen omasta tahdostaan oli hänelle aivan uutta. Mutta nyt se tuntui mukavalta. Se toi turvaa. Hänen suunsa liikkui hiljaa, jopa äänettömästi, kun hän lausui isä meidän rukousta. Kasper avasi silmänsä ja näki naapurin tyhjän katseen. Ja hymyn. Kasperin hengitys oli aivan pinnallista ja hänen selkäänsä pitkin nousi kylmä hiki. Nainen kuitenkin jatkoi matkaansa. Hän avasi vessan oven ja meni astui vessaan. Naapuri lukitsi oven. Kasper ihmetteli, miksi naapuri oli sinne mennyt. Kyllähän murhaajienkin piti vessassa käydä, mutta on hieman outoa mennä vessaan kesken murhan. Vessasta kuului vertahyytävä huuto. Jonne oli siellä. Kasper painoi kätensä suulleen, jottei huutaisi. Kyynel vierähti pojan silmäkulmasta.  Poika juoksi kohti ulko-ovea. Hän tarrasi kahvaan kiinni ja rynkytti sitä ovi ei auennut. Kasper oli aivan paniikissa ja jatkoi oven rynkyttämistä aivan liian kovaa. Vessan äänet hiljenivät. Kasper kirosi hiljaa mielessään itseään. Vessan ovi avautui ja naapuri astui esiin. Kymmenen pitkän sekunnin ajan he tuijottivat toisiaan. Nainen kallisti päätään ja hymyili. Naapuri lähti juoksemaan kädet ojolla kohti Kasperia. Kasper kiljaisi ja repäisi oven auki.

Oli kylmä syysyö. Liian kylmä yöpuku päällä ulkona juoksemaan., Kasper todellakin katui, ettei ottanut vaikkapa takkia mukaansa. Häntä hävetti, että hän oli kiljaissut. Eniten häntä suretti Jonne. Mitä hänelle oli käynyt? Kujilla olevat ihmiset loivat häneen vihaisia katseita. Joku yläasteikäinen poika huusi hänelle jotain. Kasper ei välittänyt siitä.

Poika lopetti juoksemisen väsyttyään liikaa. Hän juoksi läheiselle pimeälle kujalle ja horjahti väsymyksestä. Häntä pyörrytti taas ja oksetti.Olohuoneeseen jäi vielä puoliksi syöty suklaalevy. Ei olisi pitänyt syödä niin paljoa.  Poika istui maahan ja purskahti itkuun.

Kasper oli menettänyt ajantajunsa täysin. Hän oli vaipunut ajatuksiinsa. Pian hän kuitenkin havahtui. Kuului askelia. Hän tuskin hengitti, kun siirtyi roskisten taaakse. Hän kyyristyi ja sulki silmänsä. Kun hän avasi ne, naapuri seisoi kymmenen metrin päässä ja tuijotti maahan. Kasperin käsiä pitkin kulkivat kylmät pelon väreet.  Naapuri nosti katseensa pikkuhiljaa ylöspäin, kunnes se osui suoraan kasperin silmiin.

Näin tälläkertaa :) Jatkan tätä myöhemmin! Mitä tykkäsitte? Meen nmyt tapaamaan oikeeta Kasperia :D Heippa!