Tarina: Ilta yksin kotona

Moi!

Kun nyt oli hän tylsää, niin kirjotan tänne tälläsen tarinan :) Kirjotin tän siis koulussa ja tää on niinku mun äikän aine. Sai ite valita muutamasta nimestä, nii valitsin ilta yksin kotona! Numeroksi sain tästä 9½ ja arvostelu oli "Jännittävä ja puistaava tarina" Saatan tehä tän parissa osassa :) Hyviä lukuhetkiä! (tiiän ton päähenkilön nimen☻)

  Kasper on täysin normaali 16-vuotias poika. Hänellä on kuiotenkin tapana joutua vaikeuksiin samanikäisen Jonnen kanssa. Sen takia Kasper ja Jonne ovatkin aivan erottamattomat.
       "Kasper!! Tule heti tänne, tai takavarikoin moposi!" kuului pojan isän Jorman vihainen huuto. Huuto kuulosti oudolta, aivankuin se olisi tullut jonkinlaisesta kaapista. Kasper pyöräytti kyllästyneenä silmiään. Ei häntä haitannut, jos hänen moponsa otettaisiin pois. Ei hän sitä alunperin itse halunnutkaan.
"No mitä?!" hän huokaisi väsyneenä ja katsoi isäänsä, joka tosiaankin oli työntänyt päänsä kaappiin. Mies katsoi häntä nopeasti.
"Lähden tänään kaupungille tanssiaisiin, ja sinä jäät tänne yksin koko yöksi. Pidä täällä kunnon bileet poika! Oletko nähnyt niitä pinkkejä housujani?" Kasper loi isäänsä järkyttyneen katseen.
"Okei isä, ethän sinä laita niitä housuja?!" hän kysyi huolissaan. Jorma vastasi hänellepäättäväisellä katseella, joka selkeästi tarkoitti kyllä. Kasperia hävetti. Ne housut olivat kamalat.

Ovi paukahti kiinni ja Kasper näki isänsä ikkunasta. Ei hän oikeataan isäänsä nähnyt, vaan vilauksen pinkistä housunlahkeesta. Kukaan täysjärkinen ei käytä sellaisia housuja, joten hän tiesi pinkin hahmon olevan hänen isänsä. Isä oli muuttunut oudoksi äidin kuoleman jälkeen.Hän oli taas alkanut juoda ja liikkua epäilyttävässä seurassa. Pojan haras ajatus katkesi, kun ovi aukesi narahtaen. Sydän hyppäsi lähes kurkkuun ja kädet puristivat tuolin pehmeää käsinojaa.
"Moiii! Anteeks jos säikäytin, mutta ovi oli auki!" Ovella olikin Jonne. Kasper rentoutui ja meni tervehtimään ystäväänsä. Pojasta oli tullut säikky uuden naapurin tultua. Nyt he asuivat talossa hullun naisen kanssa.Nainen oli noin 30-vuotias, mutta hänen harmaanruskeat hiukset saivat hänet näyttämään ikäistään vanhemmalta.Molemm pojat pelkäsivät häntä.

"JES! Uusi piste-ennätys!" Jonne huusi, heitti peliohjaimen kädestään ja alkoi tanssia riemuissaan. Ei sitä tanssiksi voinut sasnoa. Enemmänkin se oli hyppimisen ja sätkimisen sekoitusta.Kasperia nauratti ja hänet kasvoillaan oli onnellinen hymy. Hänen poskilleen kaivautuivat samanlaiset hymykuopat, kuin hänen äidillään oli ollut. Nauru loppui lyhyeen, kun hänen huoneestaan kuului räsähdys. Pojat vilkaisivat toisiaan peloissaan. Harmikseen Kasper huom,asi, että hänen kätensä tärisivät.. Jonne, joka oli aina ollut rohkeampi, rikkoi hiljaisuuden.
"M-mennään katsomaan, mikä siellä on." hän änkytti. Jonne yritti kuulostaa vakuuttavalta, muta äänen värähtely kertoi kaiken. Hän pelkäsi.

Pojat eivät olleet huomanneet, miten pimeää oli tullut. He kiroivat mielessään, ettei Jorma ollut vaihtanut Kasperin huoneen rikkutunutta lamppua. Niinpä he kaappasivat taskulampun mukaansa ja hiipivät pimeeseen huoneeseen. Jonne antoi lampun valokiilan tutkia joka nurkan. Hän osoitti kaappia, jossa oli Kasperin nalle kokoelma. Hään osoitti ikkunaa, jossa oli naisen kasvot. Pojat huusivat täyttä kurkkua. Kasvot olivat aivan kuin pahasta unesta. Ne olivat luisevat ja vaaleat. Silmät olisivat olleet kauniit, jollei niissä olisi ollut hullunkiiltoa. Pahaksi järkytyksekseen pojat huomasivat, että ikkunan läpi oli isketty verinen nyrkki. Lattialla lepäsi lasinsiruja. Ikkunan takana oli Kasperin naapuri...

Tässä tämä tarina tällä kertaa :) Miten Kasperin ja Jonnen käy? Se selviää myöhemmin.

Tiedän, että noi "kappalejaot" on vääränlaiset, mut noi on mun mielest selkeemmät. :) Kertokaa mitä tykkäsitte jooko? MYös rakentavat kommentit ovat erittäin tervettulleita!! En suutu, vaikka kerrotte, mitä voisi parantaa. PÄinvastoin kiitän ja otan virheistän opiksi :) Jatkan ehkä huomenna! Muuten mitä tykkäätte uudesta ulkasta? Hyvää yötä :)