♥Esteitä hoitoponilla♥

Kasper! Listassa lukee nimeni edessä Kasper! Voi sitä riemua, minkä tunsin, kun sain mennä hoitoponillani Kasper Jukulla. Olen jo pitkään luullut tiennyt olevani sille liian iso, mutta siitä huolimatta armas opettajani antoi minulle ratsuksi Kasperin, jonka säkäkorkeus on jossain 130 senttimetrin kohdalla. Toisin sanottuna olen Kasperia yli 30 cm korkeampi.

Kiitos kuvaajalle/kuvaajille!!!

Riemu vasta yltyi, kun saimme hypätä esteitä! Tosin tiesin jo, etten saisi hypätä pikku papparaisella yhtä korkeita kuin muut, sillä onhan sillä jo ikää kertynyt. Iloisin mielin nousin ratsuni selkään ja käskin kuvaajani kuvata oikein paljon!

Pakkohan se oli ottaa kuva ihan selästäkin käsin kun kerran kamera oli :D

Lähdin uralle ja pyrin pitämään Kasperin jatkuvassa liikkeessä, jottei se tapansa mukaan pysähtelisi ja matelisi. Aina nähdessäni itseni peilistä, en voinut muuta kuin nauraa! Kasper näytti todella pieneltä (ja pyöreältä) allani, mutta hyvin se näytti jaksavan.Ravissa pyrimme ratsastamaan mahdollisimman kovaa. Kasperin ravi oli niin pientä, että keventäminen tuotti ongelmia. Jatkuvat pohkeet ja edessä kiitävä Hugo saivat Kasperiin kuitenkin vauhtia ja minä nautin menosta. Teimme ravissa voltit keltaisen ristikon ympärille. Nostimme kaikki yhdessä laukan ja laukkasimme uralla. Kasper oli eri mieltä ja meni keskelle seisomaan. Sain ponin kuitenkin pian laukkaamaan muutaman pukituksen kautta.

Poni kuitenkin laukkasi ihanasti! Sillä riitti vauhtia, vaikka sitä taisi vähän alkaa väsyttää. Laukkojen jälkeen tulimme pari estettä.

Kasper hyppäsi esteet ongelmitta ja useimmiten korkeimmasta kohdasta. Esteethän olivat hyvin matalia ja poni loikki niiden yli aivan kevyesti. 

Olisin voinut tulla esteitä uudestaan ja uudestaan, mutta valitettavasti piti odottaa omaa vuoroaan. Nuo vihreät korotettiin pystyiksi ja tulimme niitä vielä muutamia kertoja. Välillä Kasper ei jaksanut lähteä estettä kohti, vaan kääntyi jo toisella puolella maneesia keskelle seisomaan. Yleensä se tosin loikki esteiden yli vanhan konkarin ottein.

Muut tulivat keltaista korkeaa ristikkoa, mutta kuten ko aiemmin sanoin, Kasperille sitä piti madaltaa. Hieman matalemman ristikon yli se tuli sujuvasti monta kertaa. Tosin yhdellä kerralla ohjasin sen huonosti esteelle ja vähänniinkuin jyräsin opettajan yli. Köh... Muuten poni tosin meni mainiosti, eikä ollut edes hidas, vaan innostui laukkaamisesta.

Opettajaa päin... Tämä ei ehkä ollut niitä kaikista onnistuneimpia hyppyjäni. 

Kun oltiin hypätty vielä muutaman kerran, ihmettelin kun puhuttiin loppuraveista. Olin aivan varma, että tuntia oli kulunut ainoastaan muutama kymmentä minuuttia tai korkeintaan puoli tuntia. Loppukäynnit menin ilman jalustimia ja sain jalkani koskettamaan toisiaan ponin vatsan alla. Ehkä minun täytyy vain hyväksyä totuus: Kasper on liian pieni minulle.

Ihan sopivan kokoiseltahan se näyttää, vai mitä?

 Vein ponin talliin ja kehuin sitä kunnolla. Se oli ollut koko tunnin todella ihana, eikä minun tarvinnut edes käyttää paljoa raippaa, toisin kuin yleensä Kasperilla. Minulla kyllä oli vähän haikeat fiilikset, kun veikkaan etten enää kiipeä tuon ponin selkään. Olen silti iloinen, että sain vielä kerran ratsastaa lempiponillani ja vielä esteitä! Kiitos Kasper kaikista niistä hyvistä tunneista, jotka olen selässäsi viettänyt! ♥

Anna